Kategoriat
Rokotehaitat
Kun suunnittelet ulkomaanmatkaa, on tärkeää ottaa huomioon matkakohteesi sekä sen sisältämät riskit terveydellesi. Etenkin trooppiset ja subtrooppiset alueet voivat asettaa sinut alttiiksi sairauksille, kuten keltakuumeelle, malariaa ja erilaisille hepatiiteille.
Oman terveydentilasi huomioiminen on yhtä tärkeää kuin matkakohteen riskit. Onko sinulla joitakin perussairauksia tai allergioita, jotka saattavat vaikuttaa matkakohteesi vaatimien rokotusten turvallisuuteen?
Arjessa uudella online-kasinolla pelatessa riskienhallinta liittyy peliriippuvuuden ehkäisemiseen, huijausten torjuntaan ja rahaliikenteen turvallisuuden varmistamiseen. Matkoilla keskeistä on rokotustarpeen lisäksi ottaa huomioon henkilökohtainen terveystilanne, kuten raskaus tai immuunijärjestelmän heikentyminen, jotka voivat vaikuttaa siihen, mitä rokotteita voit saada.
Keltakuumerokote
Keltakuumerokote on matkailijoiden suojaksi välttämätön erityisesti trooppisissa ja subtrooppisissa maissa. Keltakuume on viruksen aiheuttama sairaus, joka leviää tietyistä hyttyslajeista ihmiseen.
Tämä sairaus voi olla äärimmäisen vaarallinen, ja sen oireisiin kuuluu korkea kuume, maksavaurioita ja verenvuotoa. Joillakin potilailla keltakuume voi johtaa kuolemaan.
Esimerkkejä maista, joissa keltakuumerokotus on tärkeä ja usein vaadittu tai suositeltu, ovat:
- Brasilia: Keltakuume on laajalle levinnyt Brasiliassa erityisesti Amazonin sademetsäalueella. Maa edellyttää keltakuumerokotustodistusta tietyiltä alueilta saapuvilta matkailijoilta.
- Kenia: Kenia on suosittu kohde Afrikassa, mutta maan osissa, kuten Rift Valley ja Länsi-Kenia, keltakuume on riski. Tämän vuoksi keltakuumerokote on usein pakollinen.
- Thaimaa: Trooppinen Thaimaa houkuttelee matkailijoita ympäri maailmaa. Joissakin osissa maata, erityisesti rajalla Myanmarin ja Kambodzhan kanssa, on korkea keltakuumeriski.
- Kolumbia: Kolumbian osassa Amazonin aluetta keltakuume on yleistä, ja maa vaatii usein keltakuumerokotustodistuksen matkailijoilta, jotka saapuvat näille alueille.
Näissä maissa keltakuumerokotus on elintärkeä suoja matkailijoille. Ilman asianmukaista rokotustodistusta voi olla vaikea päästä maahan tai joutua terveysviranomaisten tarkastuksiin ja karanteeniin.
Hepatiitti A ja B
Hepatiitti A on viruksen aiheuttama maksatulehdus, joka voi levitä saastuneen veden tai ruoan kautta. Hygieniaolosuhteet voivat vaihdella merkittävästi eri matkakohteissa, ja siksi hepatiitti A -rokotus suositellaan erityisesti alueille, joissa hygieniaolosuhteet voivat olla puutteelliset.
Esimerkkejä maista ja tilanteista, joissa Hepatiitti A -rokote on tarpeen, ovat:
- Intia: Intiassa voi olla haasteellisia hygieniaolosuhteita tietyillä alueilla. Rokote suojaa sinua hepatiitti A:lta, joka voi levitä likaisen ruoan ja veden kautta.
- Etelä-Amerikan maat: Erityisesti trooppiset alueet, kuten Amazonin sademetsä, voivat olla riskialttiita. Maissa, kuten Peru ja Ecuador, Hepatiitti A -rokote on tärkeä matkailijoiden suoja.
Hepatiitti B on toinen maksatulehdus, ja se leviää veren ja kehon nesteiden kautta. Hepatiitti B -rokote on erityisen tarpeellinen seuraavissa tilanteissa ja kohteissa:
- Pitkäaikainen oleskelu: Jos aiot asua ulkomailla pidempään, esimerkiksi työkomennuksen tai opiskelun vuoksi, saatat altistua suuremmalle hepatiitti B -riskille. Monet maat edellyttävät tätä rokotetta pitkäaikaista viisumia hakevilta henkilöiltä.
- Riskikäyttäytyminen: Jos suunnittelet riskikäyttäytymistä, kuten seksikontakteja paikallisten kanssa tai sairaanhoitoa ulkomailla, olet alttiimpi hepatiitti B -infektiolle.
- Maat, joissa hepatiitti B on yleinen: Tietyt maat, kuten Kiina ja monet Afrikan maat, voivat olla hepatiitti B -riskialueita. Tällöin rokote on suositeltavaa.
Muista, että nämä ovat yleisiä suosituksia, mutta oma terveytesi ja matkustustilanteesi voivat vaikuttaa siihen, tarvitsetko näitä rokotteita. On aina järkevää keskustella lääkärin kanssa saadaksesi yksilölliset suositukset ja ohjeet rokotustarpeistasi matkaa suunnitellessasi.
Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko (MMR)
Tuhkarokko, sikotauti ja vihurirokko (MMR) -rokote on kolmoisrokote, joka tarjoaa suojaa näitä kolmea tarttuvaa tautia vastaan. Tuhkarokko on erityisen tarttuva ja vakava tauti, ja sikotauti sekä vihurirokko voivat aiheuttaa vakavia komplikaatioita, erityisesti aikuisille.
Miksi MMR-rokote on tärkeä?
MMR-rokote on tärkeä siksi, että se estää kolme erittäin tarttuvaa ja vakavaa tautia, jotka voivat levitä helposti henkilöltä toiselle.
Tuhkarokko voi aiheuttaa kuumeen, ihottumaa ja vakavia hengitystieongelmia. Sikotauti voi johtaa kivuliaisiin turvotuksiin, erityisesti kiveksissä miehillä, ja vakaviin aivotulehduksiin. Vihurirokko voi aiheuttaa vakavia synnynnäisiä vikoja, jos raskaana oleva nainen sairastuu siihen.
Rokotuksen ansiosta näiden tautien esiintyvyys on vähentynyt merkittävästi, mutta ne eivät ole kadonneet kokonaan.
Esimerkkejä maista, joissa MMR-rokote voi olla tarpeen:
- Eurooppa: Euroopassa on ollut muutamia tuhkarokkoepidemioita, ja useat maat, kuten Ranska ja Saksa, ovat kiristäneet rokotusvaatimuksiaan.
- Japani: Japani on matkailijoiden suosittu kohde, mutta muutama vuosi sitten siellä oli tuhkarokkoepidemia. MMR-rokote oli välttämätön matkailijoille, jotka suunnittelivat vierailua maahan, erityisesti jos he aikoivat olla yhteydessä paikallisiin väestöihin tai vierailla julkisissa paikoissa.
- Kongo: Kongossa on ollut toistuvia tuhkarokkoepidemioita, ja MMR-rokote on tärkeä suoja, jos matkustat tähän osaan Afrikkaa.
On tärkeää huomata, että MMR-rokote ei ole tarpeen kaikissa maissa, mutta sen tarve voi vaihdella epidemiatilanteen mukaan. Matkustajien tulisi aina tarkistaa ajantasaiset rokotusvaatimukset matkakohteessaan ja keskustella lääkärin kanssa, jos heillä on epävarmuutta rokotustarpeistaan.
Malaria ja meningokokki
Malarianesto on kriittinen terveydensuoja alueilla, joilla malaria on yleinen. On tärkeää ymmärtää, että malariaan ei ole perinteistä rokotetta, vaan pikemminkin lääkitys, joka auttaa estämään taudin tarttumisen.
Malaria on loistaudin aiheuttama sairaus, joka leviää tietyistä hyttyslajeista ihmisiin. Taudin oireisiin kuuluvat kuume, vilunväristykset, väsymys ja lihaskivut, ja se voi olla hengenvaarallinen, erityisesti lapsille ja ihmisille, joilla ei ole aikaisempaa altistumista taudille.
Malarianestolääkitystä otetaan ennen matkaa, sen aikana ja sen jälkeen, ja sen tarkoitus on tappaa malariaa aiheuttavat loiset veressä. Käytössä on erilaisia lääkkeitä, ja paras vaihtoehto riippuu matkakohteesta ja henkilökohtaisista terveysvaatimuksista.
Esimerkiksi:
- Malariaprofylaksia: Tätä lääkitystä otetaan ennen matkaa ja sen aikana. Se on yleensä tarpeen, kun matkustetaan malariaa esiintyviin maihin, kuten tietyille alueille Afrikassa, Aasiassa ja Etelä-Amerikassa.
- Itsehoito matkakohteessa: Joissakin tapauksissa matkailijoille annetaan lääkitystä mukaan, jotta he voivat aloittaa hoidon heti, jos he saavat malariaoireita matkan aikana.
Malarianesto ei ole vain matkustajien omaksi hyödyksi, vaan se auttaa myös vähentämään malariaa tartuttavien hyttysten määrää ja estämään taudin leviämistä yhteisöissä.
Aivokalvontulehdus eli meningokokkitauti on puolestaan vakava sairaus, joka voi aiheuttaa aivotulehduksen ja olla hengenvaarallinen. Tauti leviää pisaratartuntana lähikontakteissa, kuten suudellessa tai yskimisen yhteydessä. Meningokokkitauti voi esiintyä epidemioina tietyillä alueilla, erityisesti tietyissä Afrikan maissa, mutta sitä esiintyy myös muualla maailmassa.
Kansallinen rokotusohjelma tarjoaa rokotteita 13 eri tautia vastaan, mutta useimmat rokotteista koskevat vain lapsia ja nuoria. Aikuisten tulee lähinnä vain huolehtia siitä, että polio-, jäykkäkouristus- ja kurkkumätärokotteet ovat itsellä voimassa. Covid-19-epidemian myötä mukaan on tullut myös rokote koronavirusta vastaan. Lisäksi on muita vapaavalintaisia rokotteita, joita esimerkiksi matkailijoiden kannattaa ottaa.
Rokotteiden toimintaperiaate
Rokotteiden tarkoitus on saada elimistö tuottamaan vasta-aineita taudille, jotta elimistö pystyy vasta-aineillaan torjumaan taudin aiheuttavat mikrobit nopeasti ja tehokkaasti tulevaisuudessa.
Rokotteet sisältävät taudinaiheuttajan antigeenejä, joita vastaan elimistö alkaa tuottaa vasta-aineita ilman varsinaista sairastumista. Tällä tavoin keho opetetaan tunnistamaan ja muistamaan kyseiset antigeenit, jolloin se osaa seuraavalla kerralla tuottaa vasta-aineita. Samalla tavalla joidenkin sairauksien jälkeen henkilölle muodostuu immuniteetti kyseistä sairautta vastaan, kun elimistö muistaa taudinaiheuttajan ja osaa siten puolustautua sitä vastaan jatkossakin.
Esimerkiksi pieni nuha ei ole este rokottamiselle, mutta kuumeisen infektiotaudin kohdalla tulee rokotusaikaa lykätä myöhemmäksi.
Rokotetyypit
Eräät rokotteet sisältävät vain inaktivoituja eli tapettuja taudinaiheuttajia, jotka eivät pysty aiheuttamaan itse tautia, koska ne eivät sisällä eläviä taudinaiheuttajia. Tällaisia ovat esimerkiksi hepatiitti A -rokote ja kansalliseen rokoteohjelmaan kuuluva poliorokote.
Osa rokotteista sisältää taudinaiheuttajan pintaproteiineja tai -sokereita pilkottuina, eivätkä nekään sisällä elävää taudinaiheuttajaa. Tällä tavoin valmistettuja ovat esimerkiksi influenssarokotteet ja hepatiitti B -rokote.
Inaktivoituja tai pilkottuja taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet saattavat vaatia useamman rokotteen sarjan ottamista, jotta elimistön vasta-ainetaso nousisi tarpeeksi korkeaksi taudin torjumiseen.
Jäykkäkouristus-, kurkkumätä- ja hinkuyskärokotteissa on taudinaiheuttajabakteerien vaarattomaksi tehtyjä myrkkyjä eli toksoideja. Nämä toksoidit ovat vaarattomia, eivätkä voi aiheuttaa niitä tauteja, joita bakteerien myrkyt voisivat aiheuttaa.
On myös eläviä heikennettyjä taudinaiheuttajia sisältäviä rokotteita, kuten nenäsumutteena annettava influenssarokote ja vesirokkorokote. Eläviä taudinaiheuttajia sisältävät rokotteet aiheuttavat oireettoman tai lieväoireisen infektion, joka on lievempi kuin mitä luonnollisesti saatu tauti olisi.
Mitä haittoja voi esiintyä?
Yleensä rokotteiden mahdolliset haitat ovat vain pieniä paikallisreaktioita pistoskohdassa, jossa voi ilmetä kipua, punoitusta, turvotusta ja kuumotusta. Useimmilla reaktio tulee vain alle 5 cm kokoiselle alueelle, jos ollenkaan. On myös mahdollista saada lievää kuumetta sekä saattaa ilmetä väsymystä, ärtyneisyyttä ja huonoa oloa. Jotkut voivat saada vatsaoireita, kuten ripulia, oksentelua ja ruokahaluttomuutta. Paikalliset imusolmukkeetkin voivat paisua, mikä on vaaraton reaktio edellä mainittujen reaktioiden ohella. Imusolmukkeita tulee kuitenkin seurata, että ne varmasti palautuvat ennalleen muutaman kuukauden sisällä.
Jos rokotteen ottajalla ilmenee lievä allerginen reaktio jollekin rokotteen ainesosalle, tulee reaktio yleensä 48 tunnin kuluessa. Tavallisimmin reaktio on nokkosihottumaa sekä kutinaa, punoitusta ja turvotusta.
Harvinainen anafylaktinen reaktio voi ilmetä 15 minuutin sisällä rokotteen saamisesta. Siksi rokotuksen jälkeen kannattaa jäädä vartiksi odottamaan rauhassa ja tarkkailemaan omaa vointiaan. Anafylaksia on allerginen reaktio, joka tavallisimmin ilmaantuu iho- tai hengitystieoireina.
Lisäksi pienillä lapsilla voi ilmetä harvinaista pistoksen saaneeseen raajaan tulevaa värin muuttumisreaktiota (discoloured leg), joka yleensä häviää pian itsekseen. Jotkut voivat saada jännityksestä aiheutuvan pyörtymiskohtauksen tai pienet lapset pyörtymistä vastaavia oireita (hypotonis-hyporesponsiivinen episodi eli HHE).
Esimerkiksi tuberkuloosirokote sisältää alumiinisuoloja, jotka voivat aiheuttaa paikallisia absesseja eli märkäpesäkkeitä. Niiden syntyminen on kuitenkin normaalia.
Joskus rokotteita kritisoidaan niiden sisältämien ainesosien takia. Rokotteissa voi olla pieniä määriä esimerkiksi formaldehydiä, joka suurempina annoksina on ärsyttävää ja sisäelinvaurioita aiheuttavaa. Ihmiset kuitenkin jatkuvasti altistuvat formaldehydille ollessaan kosketuksissa erilaisten tekstiilien, kosmetiikan, muovin ja liimojen kanssa ja sitä voi olla pieniä määriä sisätilojen hengitysilmassa.
Pandemrix-rokote ja narkolepsia
Vuosina 2009–2010 esiintyneeseen sikainfluenssapandemiaan kehitettiin Pandemrix-rokote, jonka myöhemmin huomattiin aiheuttaneen joissakin nuorissa ihmisissä narkolepsiataudin. Tämä on yksi syy, miksi jotkut ihmiset ovat suhtautuneet epäilevästi myös Covid-19-pandemian rokotteisiin. Sekä Pandemrix että koronarokotteet kehitettiin tavallista kiireellisemmällä aikataululla koko maailman väestön terveyttä uhkaavan kriisin takia.
Pandemrix-rokotteen aiheuttaman narkolepsiataudin puhkeamisen aiheutti sikainfluenssarokotteen erityisen rakenteen ja rokotettavan henkilön perinnöllisen alttiuden yhdistelmä. Narkolepsia on autoimmuunitauti, jonka syntyyn oletettavasti tarvitaan perinnöllinen alttius sekä laukaiseva tekijä, kuten jotkut bakteerit tai virukset. Tässä tapauksessa laukaiseva tekijä oli rokotteen nukleoproteiinin valmistustapa yhdessä rokotteen saajan perinnöllisen kudostyypin kanssa. Jälkeenpäin on arvioitu, että narkolepsiariski olisi voitu todeta vasta satojen tuhansien ihmisten rokottamisen jälkeen.
Koronarokotteet
Covid-19-rokotteet aiheuttivat tavallista suurempaa rokotekriittisyyttä ja liikkeellä oli paljon erilaisia epätieteellisiä teorioita rokotteiden turvallisuuteen liittyen. Kaikilla rokotteilla ja muilla lääkkeillä on haittavaikutuksia. Oleellista on, että hyödyt ovat suurempia kuin haitat.
Koronarokotteille annettiin EU:ssa ehdollinen myyntilupa, koska ne katsottiin lääketieteellisin perustein tarpeellisiksi, mutta niistä haluttiin lisää tutkimustietoa tavallisen myyntiluvan myöntämiseksi. Osa rokotteista on jo saanut tavallisen myyntiluvan.
Koronarokotteiden haitat ovat samanlaisia kuin muillakin rokotteilla, eli ohimeneviä ja lieviä haittoja, kuten kuumetta ja paikallisreaktioita. Rokotuksen jälkeistä sydänlihastulehdusta on todettu mRNA-rokotteen kohdalla enemmän kuin väestössä keskimäärin, mutta haitta on ollut harvinainen. Hyvin harvinaisina haittavaikutuksina on todettu kasvohermohalvausta ja immunologista ihon ja limakalvojen reaktiota. Pariin eri rokotteeseen on liitetty erittäin harvinaisena veren hyytymishäiriön riski.
Rokotteiden maailmanlaajuiset historialliset hyödyt
Rokotteisiin liittyy haittavaikutuksia, mutta rokotteiden hyödyt ja hyötyjen yksilölliset, maailmanlaajuiset ja historialliset vaikutukset ovat täysin kiistattomia. Maailman terveysjärjestö WHO:n mukaan tappavan vaarallisia tauteja vastaan kehitetyt yli 20 rokotetta auttavat ihmisiä elämään pidempään ja terveempinä. Rokotteet ehkäisevät miljoonia ennenaikaisia kuolemia vuosittain.
Rokotteita ottamattomia ihmisiä pidetään eräänlaisina vapaamatkustajina, koska he hyötyvät valtavasti rokotekattavuudesta, mutta eivät ole itse osallistuneet rokotekattavuuden saavuttamiseen. Väestössä on aina osa ihmisiä, jotka eivät pysty syystä tai toisesta ottamaan rokotteita, ja siksi rokotuskattavuus ei koskaan voi olla sataprosenttista.